Juuri tulin punttisalilta ja nyt ollaan taas tarmoa täynnä. On siis aika tehdä temppu mitä olen jo jonkin aikaa mietiskellyt.
Blogin tarkoituksena oli kertoa työttömän ihmisen alanvaihdosta, siirtymisestä linja-autonkuljettajan työhön. Sen se on tässä vaiheessa enemmän tai vähemmän ansiokkaasti tehnytkin. Uskon että blogista löytyy hyvin kattava kertomus koulutuksen etenemisestä sekä pakollisesta harjoittelusta.
Työelämä toisaalta on tylsää. En oikein jaksa kirjoittaa "ajoin päättärille ja pienen pysähdyksen jälkeen samaa reittiä takaisin". Se ei oikein palvele ketään. On siis aika jättää jäähyväiset, blogi saa jäädä intterveppiin olemaan jonkinlaisena elämänvaiheen kertauksena itsellekin koska harvoinpa sitä tulee näin tarkasti dokumentoitua omaa elämäänsä.
Näin, tänne ei siis jatkossa tule enää mitään uutta, Facebook-sivu on poistettu. Kiitos kaikille tätä lukeneille, tämä on ollut erittäin hauskaa.
Sinulle kuka eksyit tänne Googlen tai jotain muuta kautta ja ajatuksena on hakeutua alalle annan ainakin tässä vaiheessa vilpittömän suositteluni. Ole kuitenkin tarkkana omista oikeuksistasi, alalla on melko villiä touhua eikä yhdessä sovitut pelisäännöt ole välttämättä käytössä. Kivaa on, työajat ovat ihmisestä riippuen huonot, ok, tai hyvät, se jää jokaisen itsensä päätettäväksi.
Tähän on hyvä päättää:
Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Kiitos, Jokinorsu, kiitos. Blogisi oli tosi hienosti tehty, sinulla olisi varmasti ollut mahdollisuuksia myös jollain kirjoitustaitoa vaativalla verbaalisella alalla.
VastaaPoistaOlen aikanaan (21 vuotta sitten) sattumabussikortin (=vuosi kuorma-auton ajoa ja sitten teoria- ja ajokokeet bussiin) saanut pitkän rekkauran ja sen jälkeen pikkubusseihin ja vähän isompiinkin eksynyt itseään ja omaa ammattiaan etsivä vähän yli viiskymppinen mies, joka nykyisin ajaa aamuisin kouluvuoroa ja sen jälkeen joko pitkällä tai pätkällä siten kuin kunakin päivänä tarvitaan, joskus kiekko, useimmiten digikortti.
Kouluvuoro nyt on sitä kuin on, samaa maanantaista perjantaihin. Mutta elämänsuola - se on keikka jostain johonkin. Olkoon sitten uimahallireissu lähikoululta kaupungin uimahalliin tai paarikyyti vaihtoehtoisvarustellulla joukkarilla Tampereelta Nurmekseen. Mutta olipa kumpi tahansa - tai kouluvuoro - oleellista on se, että kuljetettava on tyytyväinen. Silloin on kuljettajakin tyytyväinen.
Menestystä Sinulle kaupunkiliikenteen parissa. Rivien välistä luin joskus, että tiluriliikenne olisi toiveittesi täyttymys. (Sorry, jos olen väärässä.) Väki vaihtuu joka firmassa ja joskus voi saada jalan sen oikean oven väliin. Ja silloin ei ajo- eikä asiakashallintakokemus ole pahasta. Asiakashallinta ei ole painovirhe, juhlapuheissa puhutaan asiakaspalvelusta, mutta alan sisällä oikeampi termi mielestäni on asiakashallinta. Sitähän Sinäkin megafoniporukan kanssa teit. Jonkin verran taksiakin ajaneena olen oppinut, että asiakas on aina oikeassa. Hänen mielipiteisiinsä voi toki vaikuttaa, mutta asiakkalle pitää jäädä autosta poistuessaan se mielikuva, että hän oli oikeassa. Tai ainakin suurin osa autossa olijoista. Pääasia, että kuski oli mitä oli. Väärässä. Mitäs sen väliä.
Syksyllä aukeaa bussialalle uusi maailma. Jatkokoulutuspäivät on jääneet monelta käymättä ja varsinkin viikonloppuisin on hommia enemmän kuin tekemään ehtii. Iske kiinni.
Turvallisia tuntihommia ja onnellisia ohituksia!
Kiitos blogiteksteistä ja hyvää jatkoa!
VastaaPoista