Eka kertani mummon kanssa

Iltaa!

Tänään oli hieno päivä! ( taas... )

Pikavuorona kirkonkylälle niin että opastaja ajoi ja minä kyselin outoja minkä keksin. Perillä kuljettajan vaihto ja itse ajoin pääkallopaikalle ja pikavuorona takaisin Turkuun. Rahtien teko molemmissa päissä molempiin suuntiin. Aika hitosti pikku juttuja tuli taas...

Aivan huikea auto oli alla, kilsoja mittarissa 1,1 miljoonaa ja todella kiva ajettava. Tasanopeussäädin mäkitoiminnolla, saa siis määritettyä erikseen maksiminopeuden mihin alamäessä auto rullaa. Mäkijarrut ja vaikka mitä, nämä nyt tietysti ovat hyvillä autoilla ajaville tuttuja juttuja mutta kun itse ajan Opel Astra 1.8-16 Immigrant Edition -96 kulkineella niin tälläiset ovat uusia ja hienoja juttuja. Look at Opel now!

Turusta Helsinkiin siis niukasti rahtia, kolmisen pakettia, takaisin tullessa olikin kiva kun paketteja oli parisenkymmentä ja kooltaan mallia pitkä laatikko. Hyvää liikuntaa, tekee hyvää työttömyyden aikana hommatuille jo ennestäänkin runsaille kiloille. Aika hyvin meni rahtiasiat, onhan tuo tietysti helppo asia mutta silti.

Matkustajien laukkujen kanssa sai olla tarkkana koska osa porukasta oli menossa lentokentälle joten heidän laukkunsa siirrettiin Ikean pysäkillä toiseen autoon niin että matkustajat vain marssivat autosta toiseen. Oli siis syytä olla tiedossa että missä kenenkin laukku on. Onneksi kouluttaja piti hommaa hanskassa kun omani olivat autossa.

Vähän kyllä jännitti kun auton alle otin mutta pitäähän sitä sielläkin ajella. Reippaasti ja vähän röyhkeällä asenteella pärjää kivasti. Vilkku pelastaa mutta arkailemaan ei saa jäädä. Saimme auton tankattua, pestyä, vessa tyhjennettiin ja täytettiin eikä itse tarvinnut koskea mihinkään. Aika luksusta!

Ajoin ja myös rahastin paluumatkan pikavuoron, pientä alkukankeutta ja vähän piti neuvoa kysyä mutta kyllä herttaiset mummot olivat puolellani ja sainpa jo ensimmäiset kiitokseni. Harmi että olin niin hämilläni että kyllä kiittelin mutta en tullut katsoneeksi tarkemmin ihmistä. Eka kerta on kuitenkin iso juttu, kiva että tuli jo positiivista palautetta. Tuli sitten vähän sössittyäkin. Muurlan liittymästä 110-tietä Saloon päin on Puijon suurmäkeä muistuttava töyssy sillan kohdalla mitä en sitten luonnollisestikaan tiennyt etukäteen. 100 lasiin, töyssy tulee "perkele enää ei ehdi jarruttaa, antaa mennä", auto loikkaa, lapset hihkuvat "WHEEEEEEE!". Olisihan tuo voinut mennä paremminkin. Ensi kerralla menee.

Unohdin myös alussa kuitata auton itselleni tuolla kulutuksen seurantanapilla. Sekin paloi mieleeni siihen malliin että eiköhän muistu jatkossa. Perkele. Kokonaisuutena olen kyllä ihan tyytyväinen, ei tullut kauheasti kämmellettyä ja matkustajat olivat tyytyväisiä. Itse en välittänyt aikataulusta mitään vaan ajoin mitä rajoitus antoi myöden. Kuulemma olin muutamia minuutteja myöhässä joten vauhtipuolikin on kunnossa.

Sanoinko muuten että tänään oli hieno päivä? Huomenna jatketaan vierailulla Helsinkiin, vuorossa erikoispika eli EB. Tänään jo vähän aloittelin kuulutushöpinöitä, nuo tulevat jatkossa itsestään ja uskon että siitä tulee hyvä. Moottoritiellä, 100 lasiin, tasanopeussäädin päälle ja silmäkulmat kostuttava Saloon asti kestävä saaga uskalikkaasta ja sankarillisesta matkastamme Helsinkiin. No jos vähän lyhyemmän vääntäisi mutta jotain omaa siihen pitää saada.

Nyt vähän ruokaa sisuksiin, palataan huomenna asiaan!