Yksi - kaksi - aja!

Morjesta!

Inssin kirjalliset läpi! Tulos oli aivan perseestä ja tulen potkimaan itseäni ( henkisesti kun en muuten taivu ) perseelle tästä vuosia eteenpäin. Jotenkin hermostuin niin perkeleesti että en lukenut kysymyksiä kunnolla joten virheitä tuli vaikka olisin halunnut täydellisen saldon. Läpi meni kuitenkin joten pitää olla tyytyväinen.

Ajot alkoivat tänään! Meille oli sanottu että paikalla pitää olla 6:45 ja auto pyritään saamaan ulos porteista viimeistään kello 7:00. Tämä tarkoitti tietysti sitä että olin paikalla noin 6:20 ja pian sain jo seuraakin. Opettajiakin sinne alkoi valumaan, kello tuli 7 mutta eipä kellään mikään kiirus ollut mihinkään. Ensimmäisillä oli inssin kirjalliset sovittu kahdeksaksi joten puolen paikkeilla jo hieman katselin kelloa mutta eipä tuo asia minulle varsinaisesti kuulunut joten olin vain tuppisuuna. Poikkeuksellista.

Kävimme ajoonlähtötarkastuksen läpi ja yritimme käynnistää auton. Sen verran oli virtaa että startin solenoidi päästi mainion prrrrRRRR äänen. Seuraavaksi hakemaan huoltohallin avaimia ja sitten antamaan apuvirtaa auton akustoon. Viiden - kymmenen minuutin odottelun jälkeen uutta starttia ja auto käynnistyi mainiosti.

Ajoharjoittelun ensimmäinen tehtävä oli läheisen raviradan parkkipaikalla, alustana mukavasti sateen kostuttama hiekka. Teimme auton ympärille kartioista hallin josta ulosajettaessa oli edessä 3 kartiota auton kulkuradalla. Tehtävään kuului auton ajaminen ulos hallista, pujotella kartiot, pysähtyä viimeisen kartion jälkeen ja sitten peruuttaen pujotella kartiot eri puolelta ja viimeiseksi saada auto takaisin halliin.

Opettaja näytti ensin esimerkkiä ja antoi vihjeitä, tämän jälkeen temput terävät teki vielä opeharjoittelijamme. Tämän jälkeen auto oli meidän joten kuten yleensäkin niin tälläkin kertaa olin nopein ja mölysin paviaanin lailla "mää voin ajaa kyllä ensin!".

Ihmeen hyvin meni, kerralla eteen ja kerralla takaisin. Toinen kerta vielä että ei ollut vain tuuria niin kello olikin niin paljon että piti lähteä katsastuskonttorille. Opettaja kysyi että "ajatko sinä?" johon ei tarvinnut vastausta miettiä edes sekuntia: "totta mooses, ajamaan tänne on tultu!". Auto parkkipaikan porteille ja eikun maantielle.

Ensimmäisen kilometrin matkalla jaksoin vielä huolehtia taakse syntyvästä jonosta jonka jälkeen tuumasin mielessäni "paskat, minä ajan nyt sitä vauhtia mikä minun mielestäni on tähän kohtaan turvallista". Tämän jälkeen suurin stressi hävisikin muusta liikenteestä. Tottakai auton pituus ja leveys teki sen että en ollut kaistalla ihan niin kotonani kuin omalla autolla ajaessani. Onneksi alle sattui automaattivaihteinen auto niin ensimmäinen ajokerta oli hieman helpompi kun sai unohtaa vaihteet ja vaihtamisen.

Jarrutukset... Niihin oli kyllä taas tottumista. Aluksi jopa se miten pidin jalkaani polkimella oli väärä. Henkilöautollahan ajetaan niin että kantapää on lattialla maton päällä ja päkiällä painellaan jarrua ja kaasua. Tämä tekniikka ei tosiaankaan toimi lainkaan vaan koko jalka on laitettava polkimen päälle. Polkimen liikerata on aivan erilainen, se ei käänny pohjastaan nivelöidysti vaan aivan omalla tavallaan.

Jarruviive. Kun kuvittelin että nyt on hyvä hetki alkaa valmistautumaan hiljentämään niin seuraavaan risteykseen aloitin varmaan 3 sekuntia aikaisemmin niin sitten oli hyvä. Auto rullaa aivan eri malliin kuin henkilöauto, siirtyminen tunteesta "tullaan ihan sopivaa vauhtia" tunteeseen "ei perkele, nyt jarrua" tapahtuu aika nopeasti. Vaikka nyt meneekin omakehun puolelle niin loppupäivästä aloin jopa vähän päästä sinuiksi jarrujen kanssa eikä jarrutuksista tullut enää niin töksähteleviä.

Katsastuskonttorilla käynnin jälkeen kävimme syömässä jonka jälkeen takaisin raviradan parkkipaikalle. Tähän loppui myös oma ajohukini ja loput kaksi kurssilaista siirtyivät vuorollaan pujottelutehtävään. Molemmat suoriutuivat hommasti oikein mallikkaasti ja tuli aika lähteä takaisin koululle. Opettaja kysyi kysymyksen jota olin jo odottanut "mites me sinne koululle päästään?", odotin sekunnin - kaksi eikä kumpikaan kavereista sanonut mitään joten päädyin taas kuskiksi. Perkele, kaikki ajomahdollisuudet otan vastaan heti, ajamaan tuonne on menty niin pitää olla valmis.

Tällä kertaa kurvailin koulun tienoille jolloin opettaja sanoi että kello on niin vähän että pitäisi käydä jossain, ei kehtaa näin aikaisin ajaa pihaan, "osaatko ajaa satamaan?". No osaanhan minä. Kävimme pyörähtämässä Silja Linen ja Viking Linen terminaaleissa ja sain haluamiani 90 asteen käännöksiä taskuuni. Ne ovat selkeästi itselläni huonoiten sujuva juttu vielä joten niitä haluan treenata. Terminaalien alueella ei ollut käytännössä lainkaan muuta liikennettä joten sain ajella aivan rauhassa. Ne kurvitkin alkoivat sujumaan jo melko mallikkaasti. Sen keulan joutuu päästämään uskomattoman pitkälle risteykseen ennen kääntöä ja risteävälle kadullekin saapuminen on ihan oma juttunsa.

Huomenna jatkuu taas. Pitää malttaa ja päästää kaverit ajamaan. Huomenna varmaan pääsemme heti seiskalta liikkeelle joten kaikilla on kosolti aikaa suhailla. Eiköhän sieltä minullekin pieni siivu heltiä.

Palataan asiaan!

Pujottelua: