Seuraa tuota linja-autoa!

Terveehkö!

Perjantaina oli tosiaan vuorossa "Linjaseuranta" -niminen tehtävä missä piti käydä istumassa linja-auton matkassa päätepysäkiltä toiselle ja pyrkiä haastattelemaan kuljettajaa. Harjoitus pitää palauttaa huomenna aamusta joten kävin tekemässä sen vasta tänään. Perjantai ja lauantai menivät vielä niin Manalan porteilla olon puolesta joten parantelin itseäni kotosalla.

Tässä raporttini tehtävästä, jätän linjan tiedot pois raportista:

Lipunmyynti, miten kuljettaja toimi ja mitä opit rahastuksesta ja rahastuslaitteesta?

Rahastuslaitteen käyttö perustilanteessa oli hyvin yksinkertaista, ruudun reunassa oli nappeja joiden selitysteksti näköi näytössä. Aikuisten ja lasten lippu löytyivät omien nappiensa takaa. Alimpana olisi ollut seutulippu mutta tässä autossa se ei ollut käytössä. Auto oli siis liikkeellä vain saman seutualueen sisällä. Kävimme kuskin kanssa nopeasti asiaa läpi. Seutukortin käyttö ( oma lukijareikä ) käytiin läpi samoin kuin se että seutukorttia ei pysty lataamaan kaupunkiliikenteen autossa.

Toisin kuin oletin niin käteisellä matkansa maksavia on vielä matkassa runsaasti, ehkä Ruisrock-viikonloppu teki tähän oman osansa. Suurin osa matkustajista toki maksaa matkansa erilaisilla etäluettavilla korteilla mutta kuten mainittu niin käteistä liikkuu vielä.

Kuski kertoi että hänen henkilökohtainen tapansa on se että hän pyrkii pitämään raharengin koko ajan täynnä kolikoita, hän kertoi tämän helpottavan myös tilitysvaihetta koska tietää paljonko rengissä on rahaa. Setelit kuski laittoi heti pois näkyvistä etusermin takana olevaan osaan.

Rahastuslaitteen käyttö oli periaatteessa kaupunkiliikenteessä hyvin helppoa ja koska lipun hinta on 2,5 € niin vaihtorahan laskeminen päässä ei ollut suurikaan ongelma.

Asiakaspalvelu, millaista oli kuljettajan asiakaspalvelu? Olisitko tehnyt asioita toisella tavalla?

Kuljettaja oli hyvin kohtelias, hän kertoi olleensa ennen myyntialalla töissä joten matkustajien tervehtiminen tuli varmasti sitäkin kautta luonnostaan. Keskustelimme tervehtimisestä ja hän kertoi että ”se ei ole häneltä pois” jos joku ei vastaa tervehdykseen ja tervehtiminen tulee kuin itsestään. Huomasin että kuskia moikattiin usean matkustajan toimesta vielä kun he olivat poistumassa autosta joten kuski oli onnistunut luomaan nopeasti hyvin pienellä eleellä ”kaveruussuhteen” matkustajan kanssa.

Kuski osasi vastata luontevasti ja asiantuntevasti matkalla sattuneisiin matkustajan kysymyksiin, ensimmäinen kysymys koski vaihto-oikeutta lipussa, toinen kysyjä oli humalainen Ruisrockiin matkaaja joka sai ohjeen oikeasta lähtöpaikasta.

Kuskin toiminta asiakkaiden kanssa oli hyvin lämminhenkistä mutta kuitenkin nopeaa ja tehokasta. Asiakkaille tuli tunne siitä että kuljettaja on muutakin kuin vain auton kuski ja he tervehtivät kuskia vielä poistuessaan.

Millainen oli kuljettajan ajotapa? Olivatko ajonopeudet asianmukaisia? Huomioitiinko ajonopeuksissa matkustajat ja matkustusmukavuus?

Kuljettaja ajoi hyvin rauhallisesti mutta kuitenkin nopeusrajoitusten mukaan. Pääsin istumaan penkille mistä näin auton kierrosluku- ja nopeusmittarin. Koneen kierrosten hallinta oli tosin automaattisen vaihdelaatikon hallussa mutta nopeusmittaria tarkkailin tarkemmin. Ajoreitille sattui myös 30 ja 40 km/h alueita mitä kuljettaja noudatti hyvin.

Erityisen hyvänä ja omaankin ajoon tulevana seikkana huomasin ja opin tavan mikä omiltaan lisäsi matkustajien mukavuutta. Kun kuljettaja oli hidastamassa esim. liikennevaloihin niin valon vaihduttua vihreäksi hän ei heti painanut kaasua vaan jarrut päästämällä lopetti ensin hidastuvan nopeudenmuutoksen ja vasta sen jälkeen alkoi kiihdyttää. Näin matkustajilla ei tullut tunnetta voimakkaasti edestakaisin kiihdyttelevästä autosta. Ensin hidastuvuus leikattiin pois, perään noin 1 s vaihe missä auto rullasi ja sen jälkeen lähdettiin kiihdyttämään. Matkustajat ehtivät reagoimaan kiihtyvyyden muutoksiin.

Kuljettaja ennakoi liikennettä hyvin, reitille sattui myös omakotialueella tasa-arvoisia risteyksiä mihin tullessa kuljetta varmisti hyvin huolellisesti etuajo-oikeutetusta suunnasta tulevat autot ennen ajoaan risteykseen. Reitille sattui myös STOP-merkillä varustettu risteys mihin kuljettaja pysähtyi oikein.

Toinen asia mistä opin paljon oli kuljettajan työskentely pysäkillä. Kun pysäkiltä oli vain kyytiin tulevia eikä ollut mahdollisuutta siihen että toinen linja-auto olisi tullut perässä niin kuljettaja ajoi auton niin että keula oli noin pysäkin keskellä seisovien matkustajien kohdalla. Kun taas autosta sekä lähti ja tuli matkustajia niin auto ajettiin pitkälle pysäkin päähän, näin poistuvat matkustajat olivat ”oikeassa kohdassa”. Näin tehtiin myös kun oli pysäkki mihin pysähtyi muita autoja. Kuljettaja huomioi mielestäni näin hyvin lähtevät ja tulevat matkustajat kuten myös myös muut linja-autot.

Linjalle tuli paljon vanhusikäisiä matkustajia, heidän kohtelunsa oli mielestäni erittäin hyvää. Kuljettaja antoi ohjeeksi että ”aina kun tulee matkustaja kenellä on keppi tai muu kulkemisen apuväline niin odota kunnes hän on päässyt istumaan ennen kuin lähdet liikkeelle”. Vaikka yrittäisi lähteä niin hitaasti kuin mahdollista niin aina auto nykäisee hieman ja kiihtyvyys voi aiheuttaa kaatumisen. Se 30 sekuntia pitää löytyä että annetaan matkustajalle aika löytää istumapaikka. Kuljettaja käytti myös niiaustoimintoa hyvin hanakasti, ainoastaan nuoret ja muuten vetreän oloiset matkustajat saivat tulla normaaliasennossa olevaan autoon.

Uskon että kuljettaja hyvin sulavalla ajotavallaan sai matkustajille aikaan miellyttävän matkustuskokemuksen.

Miten kuljettaja suhtautui työhönsä?

Kuljettaja piti työstään, kuten jo mainitsin niin hän oli ollut ennen myyntialalla joten työskentely asiakkaiden kanssa sujui jo ennestään. Hän oli tyytyväinen ansiotasoon ja koki työn ”leppoisaksi”. Kuljettaja oli valmistunut JAKK:ista noin vuosi sitten joten tulen seuraamaan tässäkin mielessä hänen kengänjälkiään.

Huonoja puoli työstä ei ollut vielä sanottavasti löytynyt, keskustelimme talviajosta minkä hän vakuutti sujuvan aivan hyvin vaikka tunnusti itsekin sitä jännittäneensä. Hyvänä puolena hän piti sitä että liikkumisesta pitävänä ihmisenä koko työpaikan ollessa tien päällä asiat ovat hyvin. Se että silti pääsee joka ilta omaan kotiinsa oli hänelle iso plussa. Kaupunkiliikenteen perusluonteeseen kuuluvat lukuisat rahastustyöt olivat hänestä myös hyvä puoli rikkoen sinänsä tylsää reittiajoa samaa reittiä pitkin.

Kokonaisuutena kuljettaja vaikutti hyvin tyytyväiseltä työhönsä, hän oli hyvin mielissään alanvaihdostaan.

Toiko aikataulun noudattaminen ongelmia työhön? Minkälaisia ongelmia?

Kuljettaja vakuutti että päinvastoin kuin aina pelotellaan niin aikatauluissa pysyminen ei ole mikään ongelma, niissä pysyy hyvin eikä tarvitse kiirehtiä. Kuski ajaa tinkimättä nopeusrajoitusten mukaan mutta nopeus tullee sujuvasta ajotavasta ja rahastustoiminnan nopeudesta. Hämmentävintä ajossa oli tosiaan se että siitä tuli mielikuva ”mummosta ajoradalla” vaikka ajoimme vähintään muun liikenteen tahtia.

Mitä uutta opit? Koitko tämän harjoituksen hyödylliseksi? Muutoksia?

Opin paljon kuljettajan työstä, oli virkistävää vaihtelua puhua koulun ulkopuolisen tahon kanssa ammattiin liittyvistä asioista. Opin rahastuslaitteen käytöstä, yleisestä ajotavasta, ”pysäkkikäytöksestä” ja matkustajien huomioimisesta paljon mitä voin soveltaa omaan työhöni myöhemmin. Harjoitus oli mielestäni hyvin hyödyllinen eikä sitä tarvitse muuttaa.