Eli eli, missä mun luuri on?

Morjesta!

Tänään oli suht aikainen herätys koska lähtö oli laiturista jo 5:45. Lentokentälle, Elielinaukiolle, Kamppiin ja takaisin Turkuun.

Olin omaan tyyliini taas reilusti liian aikaisin varikolla, matkalla ABC:ltä kahvia ja aivan omassa rauhassa paperit ja muut valmiiksi päivää varten. Olen jo tainnut mainitakin ( noin sata kertaa ) että vihaan heti työvuoron alusta alkavaa kauheaa sähellystä ja kiirettä joten tapaan tehdä asioita valmiiksi jo ennen työajan alkua jotta alku olisi jouhevaa.

Alaovella kun olin menossa tutustumaan autoon tuli jo opastajakin vastaan, taas uusi hahmo mikä on tosi kivaa kun tulee toivottavasti tulevat työkaverit edes jotenkin tutuksi. Ei rahtia aikaisesta ajasta johtuen ja suoraan laituriin.

Vähän tuo lentokenttäreitti eroaa normaalista pikavuorosta, muutamia paikkoja jää väliin joten pitää olla tarkkana että menee oikein. Eihän tuo Salon kautta suhailu enää mikään ongelma ole mutta tuo lentokenttä on vieraampi paikka. Aika kivat ruuhkat oli taas motarilla, pitkän matkaa mentiin ennen kehää kuuttakymppiä. Onneksi kehäkolmonen ainakin osittain paransi vauhtia, kivasti mentiin jonossa kentälle asti.

Ykköseen, kakkoseen, kilpien vaihto ja kakkosesta ykköseen, meno oli kuin saksalaisessa elokuvassa. Muutama matkustajakin tuli jopa kyytiin, yksi unohti kännykkänsä autoon minkä kävimme Elielillä heittämässä Finnarin bussiin. Äkkiä Kamppiin ja tauolle.

Pikkanen kahvi ja takaisin autolle, tuossa ruuhkassa meni niin pitkään että saimme 45 min tauon täyteen Kampissa vasta samalla minuutilla kuin oli lähtö laiturista, matkustajat kyytiin ja suurinta mahdollista poimunopeutta eteenpäin kunnes ääni ylhäältä ilmoitti meille että lentokentältä tuleva bussi oli myöhässä ja joutuisimme odottelemaan sitä IKEAlla noin 15 minuuttia. Se siitä kiireestä sitten...

Olimme tietysti Salossa myöhässä mikä tuntui kauhiasti harmittavan yhtä kyytiin tulevaa matkustajaa, olen kuitenkin internetissä jo törmännyt trollaajiin joten en pahemmin reagoinut "olet myöhässä!!!" kommenttiin. Mieleen tuli kyllä muutama hyvä vastaus:

• No älä saatana!
• Ihanko totta, enpä huomannut lainkaan!
• Oikeasti luulit että en tiedä sitä?
• Sanat eivät riitä kertomaan miten pahoillani olen sinulle aiheuttamastani henkisestä traumasta!!!

Hymyilin kuitenkin vain idiootin lailla ja rahastin asiakkaan. parempi näin.

Turussa olimme vielä noin reilun 10 min myöhässä mutta sellaista se elämä on. Ihan hyvää palautetta tuli taas opastajalta, lause "ei pelottanut kertaakaan" on melko pitkälti ainoa asia mihin tällä hetkellä tähtään. Mennään turvallisen ja tasaisen oloisesti niin että matkustusmukavuus on huipussaan. Perillä sitten katsotaan että mitä kello on ja mutistaan tarpeen mukaan.

Huomenna vielä aikaisempi lentokenttäsiivu, työaika alkaa jo 03:25. Nyt ruokaa ja nauhoituksia, pitää pysyä hereillä iltaan asti että saan aikaisin unen päästä kiinni. 

Palataan huomenna asiaan!